"Hyvin olisi vaikka jokainen metsäperäläinen tarvinnut tontun taikka pirityisen, joka muutamilla isoisilla rikkailla tiedettiin olevan....Pirityinen, joka oli kuin sontiainen, taas hyrräsi isäntänsä lukolliseen arkkuun rahaa, niin ettei se talosta koskaan loppunut. Piti pirityistä kyllä palvoa, samoin tonttuakin, palvella ja ruokkia hyvästi voisilmäpuurolla.…"
Samuli Paulaharju:
Suomenselän vieriltä s.154
Pirityiset ry, Kansantaiteenkeskus (PL 40)
